Der Algorithmus der Trommel

„Zwischen Code und Trommelklang beginnt eine Liebe, die niemand berechnen kann.“

Fritz W. Pulfer verbindet in diesem zeitgemässen Roman moderne KI, Lappland, samischen Schamanismus und den Weg innerer Heilung. Im Zentrum steht Nils, ein Zürcher Start-up-Gründer, der nach dem Verrat seiner Partner alles verliert. Auf der Flucht vor den Trümmern seines bisherigen Lebens reist er in den hohen Norden Finnlands.

Nach einem Unfall in der eisigen Weite Lapplands wird Nils von Áila gerettet – einer samischen Schamanin und Psychologin. In der Stille der Natur, zwischen Trommelrhythmen, Traumdeutung und behutsamer Nähe beginnt in ihm etwas aufzubrechen, das lange verschüttet war. Doch auch Áila steht vor einer Entscheidung, die ihre Zukunft verändern wird.

Der Roman stellt eine zentrale Frage unserer Zeit: Können Rationalität und Menschlichkeit zusammenfinden? Ein Algorithmus rechnet, eine Trommel verbindet. Gerade aus diesem Gegensatz entsteht eine Brücke zwischen moderner Technologie und uraltem Wissen.

Die KI erscheint dabei weder als Dämon noch als Heilsversprechen. Sie ersetzt nicht den Menschen, sondern kann – richtig verstanden – helfen, Empathie, Zuhören und menschliche Verbindung wieder hörbarer zu machen.

Koodin ja rummun äänen välissä syntyy rakkaus, jota kukaan ei voi ennustaa.

Nils on panostanut kaiken yhteen visioon ja menettänyt kaiken. Juuri ennen hänen zürichiläisen startup-yrityksensä läpimurtoa hänet petetään, hänen sovelluksensa myydään ja hänen elämänsä suistuu raiteiltaan.

Paetessaan entisen maailmansa raunioita hän matkustaa Suomen pohjoisosiin. Lapin jäisillä avaruksilla Áila, saamelainen shamaani ja psykologi, pelastaa hänet. Rummun rytmien, unien tulkinnan ja luonnon hiljaisuuden keskellä alkaa paraneminen – ja rakkaus.

Nykyaikaisen teknologian ja ikiaikaisen tietämyksen välissä herää kysymys: voiko sydän löytää sinne, minne järki ei koskaan löytänyt tietä?

Tämä kirja kertoo Tuomaksesta, suomalaisesta koulupojasta, jolla on sisilialaiset juuret. Tuomas elää kahden maailman välissä: ikuisen laavakansan perintö prinssinä ja samalla ihmisrodun jälkeläisenä, joka ei pysty valitsemaan näiden kahden välillä. Yliluonnollisten voimiensa avulla hän voisi tehdä paljon hyvää maailmassa, jos ihmiskunta sen ansaitsisi. Äitinsä tapaturmaisen kuoleman jälkeen hän asuu isoäitinsä kanssa kartanossa suomalaisessa Arvolan kylässä. Tuomas yllättyy kerta toisensa jälkeen poikkeuksellisista kyvyistään ja voimistaan. Vähitellen hän saa tietää, että hänen juurensa johtavat salaperäiseen laavakansaan, joka asuu tulivuori Etnassa Sisiliassa.

Laavavirtojen herra antoi Tuomakselle tärkeän neuvon matkalle mukaansa: "Valitse viisaasti, nuori prinssi: Haluatko kuulua ihmisiin, siihen alempaan rotuun, joka viettää lyhyen, mitättömän elämänsä maan päällä, tuhoaa tyhmyydellään kaiken ympärillään ja muuttuu kuollessaan tomuksi. Vai haluatko liittyä omaan kansaasi, laavakansaan, joka on ollut olemassa aikojen alusta asti ja jota mikään ei voi tuhota. Voimme elää maan päällä ja maan sisällä, voimme ottaa minkä tahansa muodon, meillä on äärettömät voimat käytettävissämme. Valitse viisaasti."

Laavaprinssi Tuomas joutuu yhä uusiin seikkailuihin yliluonnollisten kykyjensä ansiosta. Pikkuhiljaa hän alkaa käyttää laavakansalta perittyjä voimiaan harkiten ja aina ihmisten parhaaksi.

Takaisin Arvolan kylässä hän todistaa ryöstöä paikallisessa ruokakaupassa eikä jää osattomaksi vanhan tuulimyllyn spektaakkeliin. Kylän rappeutunut vanha puukirkko näki jopa todellisia haamu- ja rosvotarinoita.

Tuomas on innostunut ruotsalaisen rohkean tytön Sagan ympäristötoiminnasta. Hän tukee Sagaa erityistaidoillaan eikä kaihda edes vaikutusvaltaista valtionjohtajaa.

Waldemar syntyi varispoikana, mutta hän ei yksinkertaisesti halunnut oppia variksen kieltä. Varisäiti vei hänet sitten lintujen kielikouluun. Mutta Waldemar-parka pystyi tuottamaan nokastaan vain säälittävän käki! Raivoissaan ja pettyneenä varis isä hylkäsi poikansa, joka nyt lensi metsän halki surullisena orpona. Nälän ajamana Waldemar ylitti eräänä päivänä suuren järven, luhistui uupuneena ja putosi veteen. Kaksi lokkia pelasti hänet ja huolehti hänestä rakastavasti, kunnes hän sai voimansa takaisin.

Kun Waldemar pystyi jälleen lentämään, hän palasi metsään ja saapui lopulta hylättyyn linnaan, jossa asui lintujen kuningas. Hänen epätavallinen kykynsä tirkistellä monilla lintukielillä auttoi häntä lopulta pelastamaan varistyttö Arabellan pahansuovilta delfiineiltä. Arabella, kuninkaan tytär ja siten prinsessa, oli vaikuttunut hänen sankariteostaan. Palkkion sijasta Waldemarin heittivät kuitenkin vankilaan kuninkaan vartijat, jotka epäilivät häntä Arabellan vahingoittamisesta. Rakastunut Arabella kuitenkin selvitti väärinkäsityksen, ja hänestä ja Waldemarista tuli lopulta kuninkaallisen hovin onnellinen pari.

Tämä kertomus vaimoni Leena Pulfer-Korhosen lapsuudesta julkaistaan hänen kuolemansa jälkeen, mutta hänen nimenomaisesta toiveestaan, jonka hän jätti minulle ja lapsilleen ennen kuolemaansa. Alun perin hän kirjoitti tämän tekstin lapsilleen auttaakseen heitä ymmärtämään paremmin heidän alkuperäänsä ja perhettään. Leena oli kuitenkin vakuuttunut siitä, että hänen tarinansa voisi koskettaa myös muita kuin hänen perhettään. Hän koki velvollisuudekseen jättää tämän osan tarinastaan, saarestaan, ihmisille, jotka olivat seuranneet häntä elämänmatkallaan.

Leena vietti suuren osan lapsuudestaan vanhempiensa maatilalla Väisälän saarella Puulajärvellä. Hän kirjoitti nämä muistiinpanot kunnioituksena saaren asukkaille ja heidän tuolloin vaikeista olosuhteista leimattulle elämälle.

"Vuosirenkaita" on Otava-Seura ry:n 40-vuotisen toiminnan ansiosta koostettu juhlajulkaisu. Julkaisussa kerrotaan paitsi itse kyläseurasta myös Otavan kylän elämästä, asukkaista ja yrityksistä menneinä vuosina.

Julkaisu sisältää runsaasti värikuvia ja linkkejä perusteellisempiin ja alkuperäisiin lähdetietoihin.